Keskosäidin tarina: Vertaistuki ja Henkinen Kasvu | Mirvacreates Blogi

Ensiaskeleet somemaailmassa ja yhteisön syntyminen

Kun Helmi syntyi erittäin ennenaikaisena keskosena neljä kuukautta ennen laskettua aikaa, elämäni mullistui. Kaipasin vertaistukea enemmän kuin koskaan ja etsin somesta muita, jotka olivat käyneet saman läpi. Päätin itse alkaa jakaa tarinaani, sillä tarvitsin terapiakanavan, johon voisin purkaa ajatuksiani. Näin syntyi @pikkutirriainen.

Alkuun some oli päiväkirjani. Kirjoitin ylös vaikeimmat hetket, mutta myös pienimmätkin voitot. En sensuroinut itseäni - halusin näyttää kaiken sen, minkä keskosuus ja erityisvanhemmuus toivat mukanaan. Samalla huomasin, että muutkin tarvitsivat tätä avoimuutta. Keskosuus, erityisvanhemmuus ja rehellinen arki saivat seuraajat pysähtymään ja jakamaan omia tarinoitaan kanssani.

Julkaisin postauksen keskosuudesta - siitä, miten pelottavaa ja raskasta se voi olla, ja se räjähti. Ihmiset kommentoivat, jakoivat ja kiittivät avoimuudestani. Tajusin, että some ei ole vain yksisuuntainen kanava, vaan yhteisö, jossa voimme tukea toisiamme. Tämä antoi minulle voimaa jatkaa jakamista, vaikka elämä ei aina ollutkaan helppoa. Aloin panostaa entistä enemmän vuorovaikutukseen ja tilini kasvoi. Tuntui uskomattomalta, että pystyin omilla kokemuksillani tuomaan vertaistukea ja lohtua muille.

Helmi syntyi raskausviikolla 23+1. Hän painoi 545 grammaa ja oli vain 29 cm pitkä. Vietimme yli neljä kuukautta sairaalassa vastasyntyneiden teholla hänen kanssaan.

Uusi raskaus ja uudet pelot

Kun Helmi kasvoi ja elämä jatkui, sain uuden iskun: uusi raskaus ja kahdentoista viikon vuodelepo ennenaikaisuuden riskin vuoksi. Selvisimme kuitenkin tästä ja saimme syliimme täysiaikaisen vauvan, Lumin. Kuitenkin yhdeksän kuukautta myöhemmin meille selvisi, että hänellä on synnynnäinen sydämen rakennevika ASD. Pelko ja epätietoisuus tulivat jälleen osaksi arkeani. Some oli minulle henkireikä, mutta samalla siitä tuli enemmän: se oli paikka, jossa muut erityisvanhemmat löysivät minut ja minä heidät.

Lumi-vauva 9kk ikäisenä juuri saadun sydändiagnoosin jälkeen.

Henkinen kasvu ja vertaistuki-henkilönä toimiminen

Viimeisten vuosien aikana olen käynyt läpi mielenterveyskuntoutusta ja yrittänyt selviytyä Helmin erittäin ennenaikaisen syntymän ja Lumin sairastumisen aiheuttamista traumoista. Some ei ole enää pelkkä terapiakanava, vaan myös voimavara, jossa saan kertoa matkastani mielenterveyden parissa. Avoimuuteni on tuonut minulle uskomattoman määrän positiivista palautetta ja tiedän, että haluan jatkaa tätä linjaa myös blogissani.

Helmin ennenaikaisen syntymän aiheuttamat mielenterveyden häiriöt.

Samalla olen alkanut ymmärtämään, että en ehkä halua tai oikeastaan kykene palata luokanopettajaksi, ainakaan vielä. Rakastan tehdä DIY-juttuja, luoda sisältöä, videoida, valokuvata ja editoida. Hifistelen ja näpertelen viimeiseen asti kiitos ADHD:n, josta myös jaan blogissani. Aloin opiskella digimarkkinointia sekä sisällöntuotantoa ja pikkuhiljaa somesta alkoi tulla osa myös ammatillista polkuani.

Uudet mahdollisuudet

Tänä päivänä @pikkutirriainen ei ole vain Instagram-tili: se on osa minua, ja se on osa unelmaani. Haluan kehittyä someammattilaisena ja luoda sisältöä, joka koskettaa, inspiroi ja auttaa muita. Kasvun myötä some alkoi avata ovia myös ammatillisessa mielessä. Samalla aloin erottautua muista. Minun tyylini on tarinallinen, rehellinen ja tunteita herättävä. En ole pelkästään sisällöntuottaja, vaan olen vertaistukija, äiti ja rohkaisija.

Olen päässyt tekemään yhteistyötä brändien kanssa, joihin uskon ja löysin oman paikkani sisällöntuotannon maailmassa. Olen kiitollinen tästä kaikesta ja en malta odottaa näkeväni, mihin tämä kaikki johtaakaan.

Jos haluat seurata matkaani, niin tilaa blogini uutiskirje ja seuraa @pikkutirriainen Instagramissa! Kiitos, että olet täällä. Tämä on vasta alkua.